Kirkonrotta, eli kirkkis leikki

Kirkonrotta eli kirkkis on leikki jota itse tuli leikittyä paljon lapsena, mutta koska itseltäkin ohjeet meinaa hämärtyä, kirkastetaan niitä nyt kaikille muillekin.

Tästä leikistä on hurjan monia versioita, esittelen nyt sen jota itse olen leikkinyt, eri mausteineen.
Leikkijöitä olisi hyvä olla useampia, mutta kolmellakin saadaan jo hyvä leikki aikaan.

Leikkialue kannattaa rajata etukäteen jollekin tietylle alueelle, kuten leikkipuistoon tai tietylle pihalle.

 

Leikin ohjeet:

1. Valitaan tai arvotaan ensimmäinen kirkonrotta, hän kääntyy selin muihin leikkijöihin nähden, vaikka puuta tai seinustaa vasten. Ja hän alkaa laskemaan johonkin sovittuun lukuun asti kuuluvasti ääneen. Laskemisen aikana muut piiloutuvat.

Tähän selin kääntymiseen liittyi eräänlaisia loruja, mutta omissa leikeissä niitä ei käytetty juurikaan. Mutta laitan kuitenkin tähän erään lorun, jonka muistan, niille jotka sellaista haluavat käyttää.

Muut leikkijät sivelevät kirkonrotan selkää ja sanovat: “Puhdas selkä vasta pesty. Kuka siihen pisti?” Joku leikkijöistä painaa selkään sormella erottuvasti, mutta ei kovin. Silloin kirkonrotta kääntyy ja yrittää arvata, kuka pistäjä oli. Hän arvaa jonkun leikkijän olleen asialla ja nimeää hänet ja tämä leikkijä kysyy: “Onko totta?” Sen jälkeen kirkonrotta vastaa “Niin totta kuin kirkonrotta”, Se joka nimettiin sanoo nyt “Määrää matka!” tai “Määrää luku!” Kirkonrotta määrää esim. “Laske kolmeenkymmeneen!” Jos kirkonrotta arvasi pistäjän oikein, joutuu nimetty itse kirkonrotaksi laskemaan. Ja jos taas kirkonrotta on väärässä, nimetty huutaa: “Tee itse!” Ja laskemisen aikana muut menevät piiloon.

2. Kun kirkonrotta on laskenut loppuun, hän huutaa “Rotta kotona!”. Sen jälkeen yrittää rotta löytää piiloutuneita leikkijöitä

3. Kun rotta löytää piiloutujan, lähtee kummatkin juoksemaan yrittäen päästä ensimmäisenä koskettamaan puuta tai seinämää, jota vasten alkulaskenta tapahtui.

Jos kirkonrotta ehtii ensin, hän huutaa löydetyn nimen: “**** rotta!” Ja niin löydetty jää vangiksi sovittuun paikkaan, joka voi olla alkulaskentapaikan lähistölläkin. Tämän vangin seuraksi liittyy sitten kaikki muutkin löydetyt, jos rotta siis onnistuu heidät löytämään.

4. Jos löydetty ehtii ensin koskettamaan alkulaskentapaikkaa, hän huutaa: “Oma rotta!” Ja jos hän on ensimmäinen löydetty, alkaa rotta laskemaan uudelleen ja löydetty saa piiloutua uudestaan.

Jos löydettyjä vankeja on useita siinä kohtaa kun nyt juokseva löydetty onnistuu koskettamaan alkulaskentapaikkaa ensin, huutaa hän: “Kaikki rotat pelastettu!” Ja niin kirkonrotta joutuu laskemaan uudelleen ja kaikki muut piiloutuvat taas.

Muunnelmia ja vinkkejä:

Joissain versioissa kun joku vapauttaa vangin tai vangit, saa muutkin piilossa olijat vaihtaa piiloa. Toisinaan on myös sovittu niin että piiloa saa vaihtaa koska haluaa, löytymisen riskillä.

Säännöistä riippuen viimeisenä löydetty on seuraava kirkonrotta, tai sitten kirkonrotaksi ryhtyy ensin löydetty.

Itse muistan pienenä jännänä lisänä tähän leikkiin sen, kun erään kerran me pienemmätkin kelvattiin meidän silmin isojen poikien kirkkikseen. Kaikki hakivat taskulamput, koska ilta hämärtyi. Piilossa olijat saivat vaihtaa piiloja, niinpä leikkipuiston laidalla oleva metsä oli täynnä vilkkuvia valoja! Se oli hurjan jännää, vaikka jo löydettynäkin.. Ja kaikilla oli hauskaa, kunnes meidän pienten äidit tuli huhuilemaan sisälle..